Helluntailaulujen sata vuotta Suomessa

Hengellinen herätysliike on kaikkina aikoina etsinyt ja luonut omannäköiset laulunsa.  Herätys ja laulu ovat kuuluneet saumattomasti yhteen.  Suomessa helluntaiherätyksen innoittamista lauluista syntyi laulukirja, kaksikielinen Helluntailauluja – Pingstsånger. Kirjan kokosi ja julkaisi v. 1912 pastori Gerhard Smidt.

Huolellista työtä

Laulukirja tehtiin melko nopeassa aikataulussa, muttei mitenkään sutaisemalla. Laulujen arvostus näkyy julkaisujäljessä. Lopputulos hämmästyttää edelleen nuotinnusasunsa huolellisuudella ja monipuolisella musiikin ammattitaidollaan.

Lauluja siinä on 212 kappaletta, joista Herramme Tulee -kirjaan aikanaan siirtyi 141 ja Hengelliseen laulukirjaan 94. Käytössämme on vielä lauluja, joiden kautta voidaan elää niitä tuntoja, joita herätyksen alku innoitti. Niin yksilö- kuin yhteisö tasolla.

Muuttuvat laulut

Laulukirjasta toiseen siirryttäessä laulujen tekstejä usein uudistettiin. Etsittiin ymmärrettävämpää kieliasua. Seurattiin myös erilaisia kirjallisia trendejä. Niitä siivottiin joskus ronskista ilmaisusta. Mahdollista on, että myös Jumala ompi linnamme laulun 3. säkeistö koettiin liian räiskyvänä.

Maailma vaikk`ois täynnänsä Pimeyden enkeleitä,

Päällemme syösten päänänsä, he eivät voita meitä.

Ne raivotkohon vaan Ja syöskööt kiukkuaan.

Ne saanehet on jo Herralta tuomion:

Yks sana heidät kaataa.

Parannus vai laimennus

Ajan ilmaisutapoja mukaillen lauluista tehtiin hovikelpoisempia, asiallisempia. Lyhenteet, joilla suomenkielen pitkäsanaisuutta oli soviteltu runo- ja laulurytmeihin helpommin istuviksi, eivät tiettynä aikana olleet hyväksyttyjä. Kokonaisten sanojen myötä sisällön sävy saattoi tosin muuttua oleellisesti.  Esimerkkinä tunnetaan laulu, jossa oli alkuperin hellä kysymys: Kuink` on kalliin sielus laita? Sen uusi muoto: Kuinka on sun sielus laita, kaikui sitten laulettaessa usein kovastikin komentaen.

Laulujen alkuperäisajatuksen ulottuvuuden vaaliminen koettiin toissijaiseksi ja se muuttui helposti toisenlaisten uskonkäsitystenkin värittämäksi.  Suojakallioni laulun teksti uskoi alkuperäisenä:

Kallio kun halkesit, Kätke Sinä sieluni!

Weri, Wesi ristilläs Wuoti Sinun kyljestäs.

Sepä minut puhdistaa Synnistä, sen vallasta.

Tuska, työ ja hikeni Turha on Sun eessäsi.

Eipä auta intoni, Alituinen itkuni.

Synti vain on minussa, Pelastuksen Sinussa.

Rakkaus on lempeä

Rakkaus-sana voi kuulostaa konsonanttirunsaudessaan välillä aika karskilta ja taipuu vaikeasti lauluihin. Viime vuosisadan alkupuoliskolla sen synonyyminä käytettiin paljon lempi -sanaa.

Pehmeydeltään ja laulettavuudeltaan lempi-sana oli paljon ilmaisuosuvampi. Kansa lauloi mm.:

Jeesuksen lemmestä kerro, syömeeni että se soi. Hänestä laulusi laula, suloin mi sointua voi.

Joh. 3:16 tekstiin tehty laulu taas kuului: Niin lempi Luoja maailmaa, ett` antoi Jeesuksen.

Söikö lempi-sanan liika hempeys sen uskottavuutta? Tuliko tilalle enemmän arkiselta kalskahtava rakkaus-sana, josta turhat tunnelmat oli karsittu pois? Elämä valikoi sanoja.

Laulujen retroliike

Kieli muuttuu. Tänään sen kirjo on huomattavasti laajempi ja oikeaoppisuudestaan sallivampi kuin menneinä vuosina. Etsitään ilmaisuja, jotka kohtaavat ihmistä. Kieli voi olla dynaamista enemmän kuin puhdasoppista. Viestin ydin ratkaisee.

Jää luoksen`, yö mun kohta yllättää,

On ehtoo, rakas Herra luoksen`jää!

Kun pettäin poistuu multa ystävän`,

Sä kaikkein apu, asu tykönän`!

Virret ovat jo löytyneet. Onko nyt vuorossa helluntailaulujen retroliike? Voi uumoilla, että se mikä on uutta, on sitä vanhaa.  Lauluissakin.

Pirkko Hyttinen, dipl. pianisti,

Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n pj

Julkaistu Ristin Voitto -lehdessä kevät 2012

Julkaistu Ristin Voitto lehdessä 26.3.2008
Kirjoittaja: Anssi Tiittanen

Kopiosto vihjailee tarkastuskäynneistä
Seurakuntien kopionuottien määrä kismittää tekijänoikeusjärjestöjä

Muutoin lainkuuliaisten seurakuntien harmaa alue löytyy musiikkitoiminnasta. Kopioidut kuoro- ja ylistyslaulunuotit, samoin kuin seinälle heijastetut sanat ovat laittomia.
Helluntaiseurakuntien kuorojen ja musiikkiryhmien nuotit ovat helluntailaisten asiantuntijoiden mukaan pääsääntöisesti laittomia kopioita. Tuottaja Juha Törmä Aikamedia Oy:stä ja Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n puheenjohtaja Pirkko Hyttinen suhtautuvat tilanteeseen seurakuntien musiikkivoimien kannalta ymmärtäväisesti, mutta painottavat, että jokin muutos asiantilaan on saatava.
– Sellaisesta tilanteesta en vielä uskalla uneksia, että kaikki helluntaiseurakuntien musiikkiryhmien käyttämät nuotit olisivat laillisia, Pirkko Hyttinen sanoo.

Laki on tiukka
Monelle seurakuntamuusikolle saattaa olla yllätys, kuinka tiukka tekijänoikeuslaki kopioinnin suhteen on: käytännössä kopioita ei saa olla ollenkaan.
– Kuorolla saa olla keikkakansio, jossa on pelkkiä kopioita. Varastosta on kuitenkin löydyttävä jokaiselle laulajalle myös alkuperäinen nuotti, Juha Törmä sanoo.
Ylistysmusiikin nousun myötä tekijänoikeudelliset ongelmat ovat lisääntyneet Törmän mukaan räjähdysmäisesti.
– Vapaissa suunnissa on pilvin pimein ryhmiä, joiden nuottivarastot perustuvat kopiointiin, Törmä sanoo.
– Tulisi myös muistaa, ettei sanojen heijastaminen seinälle tilaisuuksissa ole vapaata puuhaa. Sanojen kirjoittaminen kalvolle tai tietokoneeseen on sekin kopiointia. Vain siinä tapauksessa, että laulusta tai laulukirjasta on olemassa kustantajan julkaisema, julkiseen käyttöön tarkoitettu sähköinen versio, sitä voi heijastaa tilaisuuksissa vapaasti, Törmä siteeraa viileähköä lakitekstiä.

Nuottikauppa käy huonosti
Nuottien kustantamiseen liittyy kaksitahoinen ongelma: helluntaiseurakuntien musiikkikulttuuri ammentaa koko ajan uusia lauluja maailmalta, joista tehdään vapaamuotoisia käännöksiä ja nuotinnoksia. Kustantajat eivät ehdi juosta kehityksen perässä, koska prosessi laulun ”havaitsemisesta” kenttäkäytössä aina painetuksi tuotteeksi asti on pitkä. Toisaalta kopiokulttuuri on syöpynyt niin syvälle toimintatapoihin, että kustannetut nuotit eivät käy kaupaksi kovin hyvin.
Yksi menestyneimpiä nuottivihkoja ylistysryhmille on ollut muutama vuosi sitten julkaistut Hyvä on tuoda kiitosta 1 ja 2 (Päivä 2003 ja 2006). Kustantajan mukaan kyselyä lauluvihkojen kopioinnista tulee silloin tällöin.
– Olemme sanoneet että ei saa kopioida, Päivä Osakeyhtiön toimitusjohtaja Merja Pitkänen sanoo ja liittyy päivittelemään tilannetta, jossa vastakkain ovat eläväinen musiikkikulttuuri ja tekijänoikeuskysymykset.

Vallalla välinpitämättömyys
Tekijänoikeusjärjestö Suomen musiikkikustantajat ry muistutti tiedotteessaan 19. helmikuuta, että Kopioston tarkastajilla on mahdollista suorittaa tarkastuksia seurakunnissa, jotka ovat tehneet Kopioston kanssa kopiointisopimuksen. Mikäli laittomia kopioita löytyy, sopimus voidaan irtisanoa.
Järjestö tarjoaa seurakunnille perustamaansa kuorolaulut.fi -palvelua, josta laillisia nuotteja voi ostaa helposti. Palvelussa on hengellisen musiikin osalta kuitenkin lähinnä kirkollista jumalanpalvelusmusiikkia.
Tie oikeussaliin asti on tekijänoikeuskysymyksissä pitkä. Pirkko Hyttinen suree silti sitä, että kentällä on vallalla piittaamaton ja jopa vihamielinen asenne lain suhteen.
– Sellaisia kommentteja kuulee, että jos laki on tällainen, niin sitten rikon sitä ihan mielelläni, Hyttinen kertoo.

Julkaistu Ristin Voitto lehdessä 30.4.2008

Kirjoittaja: Anssi Tiittanen

Haasteena eri vapaiden suuntien erilaiset laulut
Uudesta laulukirjasta myös videotykkiversio

Hengellistä laulukirjaa täydentävä Laulun aika -teos tuo seurakuntiin käytössä jo vakiintuneita lauluja sekä tutustuttaa muiden vapaiden suuntien piirissä laulettuihin lauluihin.
Vapaiden suuntien yhteinen laulukirjahanke Laulun aika ollaan saamassa päätökseen. Kesällä julkaistava, Hengellistä laulukirjaa (1992) täydentävä yhteislaulukirja sisältää 145 laulua.
– Yhtenä ajatuksena oli saada kirjaan lauluja, jotka monissa seurakunnissa ovat jo olleet käytössä. Kriteerinä oli myös laulujen sanoman raamatullisuus sekä se, että laulun sisällöllä on jokin ydin, helluntaiseurakuntia laulukirjatoimikunnassa edustanut Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n puheenjohtaja Pirkko Hyttinen sanoo.
– Tärkeänä pidimme myös melodian toimivuutta yhteislauluna sekä sen kohtuullisen helppoa opittavuutta.

Monia mieltymyksiä
– Uuden näin laajalla pohjalla olevan laulukirjan toimitustyön haasteet ovat lähinnä lauluvalikoiman löytämisessä. Musiikkisuuntauksia ja mieltymyksiä on tämän päivän seurakunnissa ja kirkkokunnissa monenlaisia, Pirkko Hyttinen sanoo.
– Yhdessä laulaminen, yhteisen sävelen löytämisen salaisuus seurakuntaelämässä on kuitenkin suuri: se yhdistää meidät edelleen tavalla, jossa toteutuu Jeesuksen rukous, että ”he yhtä olisivat, että maailma uskoisi”, Hyttinen kuvailee.
Lauluvalikoiman valinta oli kolmen vuoden prosessi.
– Laulukirjatoimikunta on käynyt läpi satoja lauluja. Lauluvalikoima eli kaiken aikaa muutosprosessia. Sävelkorkeudet on asetettu seurakuntalaulun kannalta toimiviksi.

Kaikkia kuunneltava
Laulun aika -kirjan nuottigraafikkona on toiminut kapellimestari Juha Törmä. Hyttisen ja Törmän ohella projektissa on toiminut helluntaiseurakuntien edustajana myös Merja Larkkonen.
Laulun aika -kirjan lauluista julkaistaan tekijänoikeudellisesti oikeaoppinen videotykkiversio, jolloin laulujen sanat voidaan heijastaa seinälle seurakuntalaisten seurattaviksi.
Laulukirja tehdään Helluntaiherätyksen, Vapaakirkon, Metodistikirkon, Baptistiyhdyskunnan ja Pelastusarmeijan, sekä ensimmäistä kertaa yhteistyössä myös Adventtikirkon tarpeisiin. Yhteisen lauluperimän lisäksi kirja edustaa eri liikkeiden omaa perinnettä.
– Haasteena toimikunnassa oli kuunnella kaikkia avoimin mielin. Laulujen sisällöistä kävimme varsinkin loppuvaiheessa paljon keskusteluja. Niissä toimikunnan jäsenten uskonelämän erilaiset painotukset tulivat aidosti esiin, Pirkko Hyttinen kertoo.
Laulukirjoista keskusteltaessa puhutaan usein niiden käyttöiästä. Pirkko Hyttinen ei osaa vielä antaa uudelle kirjalle elinaika-arviota.
– Laulukirjahan on pino nuottipaperia muovikansissa. Sen elinkaari riippuu siitä, miten sisällä olevat laulut sytyttävät kuulijansa ja laulajansa.

Julkaistu Ristin Voitto lehdessä 4.2.2009
Kirjoittaja: Timo Munther

Miksi aikoinaan tehtiin Hengellinen laulukirja, kun sitä ei enää juurikaan käytetä?
Nyt lauletaan melkein aina vain ylistyslauluja, joissa usein tulee seistä. Jollet seiso, tunnet olevasi kapinoitsija. Miksi kokouksissamme yleensäkin hoetaan pitkään vain samoja sanoja kuin jossain idän uskonnon mantrassa?
Minusta ei ollut järkevää, että nuo kauniit helluntai- ja herätyslaulut uusittiin sanoitukseltaan. Niissä oli niin kauniit ja runolliset sanat, jotka oli saatu Pyhässä Hengessä Herralta. Ei seurakuntamme vanha väki enää opi uusia lauluja. Vanhoja sanoja kun ei voi enää käyttää, he eivät voi sitten laulaa ollenkaan. Mikä vahinko!
Miksi tehtiin uusi laulukirja, jota ei nyt sitten kuitenkaan käytetä, koska on nuo ylistyslaulut?
Me helluntailaiset arvostelemme luterilaista kansankirkkoa siitä, että se rakentaa suuria kirkkosaleja, jotka ammottavat tyhjillään. Itse voimme arvostella itseämme siitä, että uudistimme laulukirjan, jota ei kuitenkaan käytetä.

Julkaistu Ristin Voitto lehdessä 21.1.2009

Kirjoittaja: Jari O. Hiltunen

Historian lehti kääntyi Tampereen Talvipäivillä lauantain asiakeskustelussa, kun kokouksessa päätettiin, että Talvipäivillä voidaan jatkossa hyväksyä koko herätysliikettä koskevia lausuntoja esimerkiksi valtion tai median suuntaan.
Aiemmin lausuntoja ovat antaneet helluntaiherätyksen muut toimijat tai helluntaiseurakuntien vaikuttajat yksityishenkilöinä.
Nyt annettu Talvipäivien hyväksymä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva julkilausuma lähetettiin STT:lle ja muille viestimille, ja se julkaistiin tuoreeltaan muun muassa sunnuntain Helsingin Sanomissa
Talvipäivillä kuultiin, että Paras on edessä –hankkeeseen osallistui viime vuonna 128 seurakuntaa eli noin puolet kaikista suomenkielisistä helluntaiseurakunnista. Hankkeen kulujen peittämiseksi on keräystä jatkettava vielä tänäkin vuonna.

Teostoasiat kuntoon
Matti Pesonen Helluntaiseurakuntien musiikki ry:stä kertoi seurakuntamusiikkia koskevista tekijänoikeusasioista. Normaali jumalanpalvelusmusiikki on vapaasti esitettävissä ilman teostomaksuja. Sen sijaan seurakunnissa järjestettävät konsertit ja muut musiikkitilaisuudet tulee ilmoittaa Teostoon.
Pesosen mukaan nuottien ja laulunsanojen kopioiminen kuorokäyttöön on sikäli rajattua, että kuorolaisilla pitää olla käytössään myös alkuperäiset sanat ja nuotit, ei pelkästään valokopioita.
Helluntaiseurakuntien yhteisten yhteisöjen HYRY:n puheenjohtajana toimivan yhteisön toimiaikaa pidennettiin yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen.
Seuraavat helluntaiherätyksen Talvipäivät järjestetään Helsingissä 2010. Tampereella päätettiin myös lähivuosien Talvipäivistä, jotka pidetään Kuopiossa 2011, Seinäjoella 2012 ja Lahdessa 2013.

Kesän 2011 helluntaikonferenssin äänentoisto on vielä jonkin verran mielessä ja oikeastaan siitä syystä, että siinä otettiin iso askel oikeaan suuntaan. Tapahtuma-alueen ääniympäristö oli miellyttävämpi kokemus aikaisempiin vuosiin verrattuna.
Eri tapahtumateltoista kuului ääniä sieltä täältä, mutta yllättäviä äänipiikkejä tai koko aluetta häiritseviä melusaasteita ei ilmaantunut; tietenkään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Erityiset kiitokset ovat paikallaan konferenssimiksaajien hyvälle asenteelle ja tahtotilalle luoda miellyttävä äänentoisto konferenssiyleisöä varten, vaikkakin tapahtuman aikana tiukka aikataulu ja tilaisuudesta toiseen vaihtuvat musiikkiryhmät tekevät aina kokonaisuuden hallinnasta erittäin haastavan, välillä jopa lähes mahdottoman. Haluamme jatkossakin tukea tapahtuman miksaajia tämän työn onnistumisessa mahdollisimman hyvin.

Tänä vuonna konferenssitapahtuman desibelirajaan tehtiin muutos ja sitä pudotettiin 94 desibelistä 91 desibeliin (A-painotuksella). Vaikutukset tälle toimenpiteelle olivat havaittavissa miellyttävämpänä ääniympäristönä tapahtuma-alueella. Mielestäni musiikin dynamiikasta ei tässä yhteydessä jouduttu tinkimään. Desibelimittareilla tehtävillä äänenpainemittauksilla varmistetaan turvallinen ääniympäristö tapahtumayleisölle. Tilaisuuden tai tapahtuman järjestäjällä on jo pelkästään Suomen lain nojalla vastuu asian huolehtimisesta annetuissa rajoissa. Desibelimittaukset ja ääniympäristön valvonta kuuluvat myös konferenssitapahtuman rutiineihin. Äänenpainemittaukset mielletään yleensä kontrollointi- tai kyyläysmenetelmiksi, mutta ne ovat myös yksi määrite miellyttävälle esitykselle tai musiikkikokemukselle, vaikkakin oleellisimman osan siitä muodostaa aina esityksen varsinainen sisältö ja sointi. Musiikkiesityksen sointi – tai tuttavallisemmin soundi – joutuu usein esityksen arvioinnin kohteeksi ja siinä yhteydessä korostuu myös äänentoistotekniikan toimivuus. Mitä luonnollisempi soundi, sitä onnistuneempi toteutus – motto tuntuu toimivan kerrasta toiseen.

Tavoitteenamme on jatkossa kehittää konferenssitapahtuman ääniympäristöä niin äänenpainekontrollin kuin soinnillisten tavoitteidenkin osalta. Mikä tärkeintä, parhaimmillaan nämä seikat parantavat varsinaisen esityksen onnistumista ja edistävät esityksen välittämää sanomaa.

Jarkko Makkonen