Musiikin mahtava ja voimaannuttava ominaisuus on, että se yhdistää meitä. Tänään tämä puoli musiikin vaikutuksesta on seurakunnissamme osin kadoksissa ja olemme sen sijaan juuttuneet omille musiikin mukavuusalueillemme. Hengellisen musiikin tehtävä on Jumalan Sanassa ilmaistu niin, että tuottaa samaa hedelmää kuin evankeliumi ja on sen kanssa yhteensopiva.
Näinä aikoina musiikista on paljolti tullut erottava ja karkottava tekijä ihmisten välille. Emme kuitenkaan suostu jäämään tähän, emmehän! Sen tähden olemmekin nostamassa HSM:n sloganiksi: Hengellinen musiikki yhdistämään! Meillä ei ole valmiita vastauksia siihen, miten se tehdään, mutta lähdemme yhdessä etsimään oikeaa polkua sitä kohti. Samalla haastamme sinua mukaan etsintäämme!
Hengellinen musiikki yhdistämään, jotta ilomme Herrassa olisi täydellinen!
Pirkko Hyttinen
Teknologian aikakaudella yksi mielenkiintoisista suuntauksista on teknologiateollisuuden pyrkimys kehittää ihmisen aisteja replikoivia teknologisia innovaatioita.
Smartbrief on johtava digitaalisen median uutisartikkeleiden tuottaja. Se on listannut muun muassa audioteknologiaan liittyvät kärkitrendit vuodelle 2018. Yksi on niistä puheen tunnistamiseen liittyvät sovellutukset. Esimerkiksi Amazon.comin kehittämä Alexa -laitesovellutus ymmärtää puhetta ja osaa vastata koneäänellä sille esitettyihin kysymyksiin. Alexa kertoo vaikkapa ensi viikon sääennusteen tai huomisaamun bussiaikataulun. Vastausten hakemiseen Alexa hyödyntää palveluntarjoajan verkkopalvelua eikä vastausta tarvitse enää etsiä vanhanaikaisesti Googlesta.
Sähköautojen myynti on kasvanut Yhdysvalloissa yli 600 prosenttia muutaman viimeisen vuoden aikana. Äänettömien sähköautojen yleistyminen on kuitenkin heikentänyt jalankulkijoiden liikenneturvallisuutta. Sähköautossa ei ole sitä totuttua moottorin ääntä ja auton havaitseminen liikenteessä on siten jalankulkijoille paljon hankalampaa. Yksi kärkitrendeistä onkin sähköautoon luonnollisen moottoriäänen kehittäminen audiotekniikan avulla. Ainakin autonvalmistaja Jaguar on jo tuonut markkinoille oman prototyyppimallinsa. Virtuaalinen moottorin ääni parantaa jalankulkijoiden liikenneturvallisuutta.
Ääneen perustuvien kokemusten ja elämysten tuottaminen ovat myös yksi näistä kehitystrendeistä. Urheilutuotteiden valmistaja Nike on kehittänyt juoksukenkään ääntä tuottavan audiomoduulin. Sen tehtävänä on tehostaa ja elävöittää juoksukengän tuottamaa ääntä juoksijan bioanalytiikan perusteella. Ihon kosteus ja askeleen keveys vaikuttavat juoksukengän tuottamaan äänivasteeseen. Eri juoksutilanteisiin sopivilla äänillä kenkä tuottaa juoksijalle positiivisen äänistön ja äänimielikuvan juoksemisesta harrastuksena sekä omasta kenkätuotteestaan. Autonvalmistaja Toyota on taas rakentanut uuteen konseptiautoonsa virtuaalisen rumpusetin. Auton kojelautaa taputtamalla bassorummun ääni toistuu auton kaiuttimista ja vastaavasti muut rumpusetin äänet muista kojelaudan osista. Ilmeisesti soitinkaraoken rakentaminen on ollut japanilaisen autonvalmistajan tavoitteena.
Kuuloaisti itsessään on jo tuhansia vuosia vanha Jumalan luoma älykäs toiminnallisuus ja innovaatio. Me ihmiset pyrimme rakentamaan vastaavasti jotakin samankaltaista, jossa kuulorakenne ja -aisti sekä aivojen kyky päätellä syy-seuraussuhteiden vaikutuksia kuullun perusteella ovat innovaatioiden lähteenä. Nykyteknologian ja solukehityksen avulla pääsemme kehityksessä jatkuvasti eteenpäin, mutta alkuperäistä Jumalan luomaa innovaation lähdettä ne eivät pysty inhimillisyydessään koskaan saavuttamaan.
Jarkko Makkonen
WHO:n mukaan vaarassa ovat erityisesti 12–35-vuotiaat, joista noin puolet kuuntelee musiikkia liian kovalla matkapuhelimistaan tai muista laitteista. Lisäksi muun muassa konserttien liian kovaääninen musiikki uhkaa kuuloa.
Maailman Terveysjärjestön määritelmään mukaan melu on epätoivottava ja terveydelle haitallinen ääni. Melun vaikutus kasvaa sitä mukaa, kun melussa vietetty aika pitenee. Kun esim. desibelimäärä nousee kolmella, turvallinen melussa oloaika puolittuu. Esimerkiksi yli sadan desibelin melussa voi turvallisesti oleskella ilman kuulonsuojaimia vain muutamia minuutteja kerrallaan.
WHO suosittelee korvatulppien käyttöä kovaäänisessä ympäristössä sekä säännöllisiä kuulontarkistuksia. (STT 2015.)
Soiko seurakunnissamme musiikki liian voimakkaana?
Helluntaiseurakuntien Musiikki ry:n (HSMry:n) äänentoistovastaavan Jarkko Makkosen mielestä WHO:n huoli on todellinen ja koskee seurakuntiamme. Ongelmia ei niinkään tule sunnuntain päiväkokouksissa, mutta suurtapahtumat, konsertit ja nuorten tilaisuudet ovat haastavia, koska osa kuulijoista haluaa musiikin tulevan lujempaa ja osa toivoo musiikin tulevan hiljempaa.
– Tampereen Helluntaiseurakunnassa tuli jo vuosia sitten tarve määrittää äänenkäytön rajat, muutama ylilyönti sai sen aikaan, kertoo Makkonen. – Tuli myös huoli: entä jos meidän tilaisuudessamme joku saa kuulovaurion? Tutkin asiaa, ja Musiikki- ja viihdealan meluntorjuntaohjeen mukaan teimme sopivan ohjeistuksen, jonka vanhimmisto hyväksyi käyttöömme. Tämän jälkeen on oltu tyytyväisiä, jopa nuortenilloissa, hymyilee Makkonen. Toivon, että myös muut seurakunnat toimivat näin. Apua saa HSMry:ltä tai muilta alan ammattilaistahoilta.
Tilaajan ongelma
Jarkko Makkonen muistuttaa, että konsertin järjestäjällä on vastuu ja artistin pitää kunnioittaa järjestäjien asettamia rajoja. Tilaisuuden mainoksessa voisi olla maininta korvatulppien käyttämisestä ja yleisön kannattaa myös pohtia, millaiseen konserttiin on menossa.
– Kun tilaaja, yleisö ja bändi kohtaavat, ollaan hyvin maalissa.
Markku Sandberg
Lisätietoa:
http://www2.siba.fi/harjoittelu/img/meluntorjuntaohjedirsov.pdf
https://fi.wikipedia.org/wiki/Melu
Elävä musiikki tuottaa erilaisia kuulokuvia riippuen esittäjästä, paikasta, kuulijasta ja äänentoistoa hallinnoivasta miksaustavasta. Mitä tarjoillaan kuultavaksi? Aina kuulokuvasta ei voi päätellä, millaiseksi se oli alun perin tarkoitettu.
Peipon balanssi
Alkukesästä lintujen laulamisinto on parhaimmillaan ja niiden konsertti on kuulijan ulottuvilla pienen pysähtymisen ja hiljentymisen myötä. Itävallassa muutama kesää sitten suuren ulkoilma-auditorion lavalla soi Mozartin pianokonsertto. Pianisti ja orkesteri soittivat. Musiikki välittyi avoauditorion ylempiin osiin äänentoiston avulla. Kesken soittoa ylimmän katsomon reunalle lennähti peippo. Hetken kuunneltuaan se alkoi viritellä omia soolojaan Mozartin rinnalle, kuin olisi ollut suvereenina osana sävellystä. Mitä runsaammin ja heleämmin pianon kuviot soljuivat, sitä innokkaammin ja koreammin peippo heitti vastamelodioitaan ilmoille. Yleisö oli haltioissaan ja niin tuntui peippokin olevan. Sävellajien käsittely sillä oli vapaata ja yllättävää. Epäilemättä peippo päihitti kekseliäisyydessään Mozartin. Luonto, Mozart ja äänentoisto olivat balanssissa.
Ääni hallintaan
Kesä on hengellisten juhlien aikaa, joita vietetään myös ulkoilmatapahtumina. Niissä musiikki ja ääni sitten rajoittuvat harvoin sinne, minne pitäisi, vaan tunkeutuvat hallitsemattomasti sinnekin, missä niitä ei välttämättä haluta kuulla. Koko tapahtuman keskinäinen äänibalanssi on löytämisen väärtti.
Balanssi hakusessa
Musiikkitilaisuuksista yleisö löytää ne, joissa esiintyjien joukko herättää kiinnostusta. On hyviä solisteja ja soitinarsenaali kunnioitettavan monipuolinen. Näitä mennään kuuntelemaan! Kuulijan odotusarvo on korkealla ja lavakattausta katsellessa hänelle syntyy ennakkokäsitys tulevasta kuulokuvasta.
Musiikin rävähtäessä ilmoille näkeminen ja kuuleminen osoittautuvat sitten eripariksi. Jos oltiin tultu kuulemaan lahjakkaiden solistien persoonallista tulkintaa, kuulokuva tarjoaakin jotain muuta. Pääosissa ovat musiikin matalat alueet, rytmityksen rankka pakkopaita sekä diskantin metallikas, korville kilahtava kireys. Volyymia kyllä löytyy yli kuulonhuoltoliiton antamien suojarajojen, mutta ei musiikin keskialueelle, jossa ihmisääni paljolti operoi. Lavalla olevasta näkymästä voi päätellä, että laulajat kyllä ponnistelevat sinnikkäästi, mutta ilmaisu ei kanna lavan reunaa kauemmas. Solistit jäävät sivuosaan, koska kuulokuvassa heille ei jää muuta kuin kalpean kapea äänitila.
Kuulokuvan rakenne säilyy lähes ennallaan, vaikka laulut ja laulajat vaihtuvat. Balanssin merkitys tarjonnassa on sivuutettu.
Näkö- ja kuulokuva sama
Toisessa tilaisuudessa laulusolistit ja soittajat herättävät myös kiinnostusta. Tullaan kuulolle ja odotetaan parasta.
Soitto säkenöi esiin vahvalla otteella ja valmistaa tilaa laulajille. Musiikin myötä hetki avautuu odotetulle sanomalle, jonka armoitetuiksi kanaviksi laulajat osoittautuvat. Laulussa alkaa hehkua iankaikkisen elämän energia ja soittajat elävät täyspainoisesti mukana tässä evankeliumin ilotulituksessa. Kuulokuvassa on tilaa kaikille! Kuulijankaan ei tarvitse hapuilla sanojen ja äänten viidakossa, päästäkseen jyvälle, mistä on kyse. Musiikki avautuu kaikkine vivahteineen ja väreineen kuljettaen kuulijaa hengellisen elämän moninaisiin näköaloihin.
Kuulokuva rakentuu hengellisessäkin musiikissa sen mukaan, mikä koetaan tärkeimmäksi ja miten se halutaan tarjoilla.
Pirkko Hyttinen, dipl. pianisti
Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n pj
Julkaistu RV-lehdessä syksy 2015
kuva: Wikimedia Commons
Hoosianna -hymni kuuluu tunnettavuudessaan hengellisten laulujen kärkeen. Sen tuntevat hekin, jotka eivät varsinaisesti muuten ole orientoituneet musiikkiin. Hoosianna on olennainen osa adventtia ja se on ei-kaupallinen lähtölaukaus jouluun.
Hitti yli 200 vuoden takaa
Hoosianna -hymni sai alkunsa saksalaisen papin, pedagogin ja säveltäjän Georg Joseph Vogler (1749 -1814) kynästä v. 1795. Säveltäjänä Vogler harrasti yksinkertaisia laulusävelmiä. Hymni tunnetaan erityisesti Suomessa ja Ruotsissa, mutta nykyisin se löytyy myös Norjan virsikirjasta.
Kerran vuodessa
Hoosianna lauletaan kerran vuodessa – pääosin yhden ainoan kerran – ensimmäisenä adventtina, kahden tunnin sisällä Suomen kirkoissa ja seurakunnissa. Se on yhteislaulujen valiokärkeä, kestosuosikki, joka vetää kansaa kirkkoon taas tänäkin vuonna. Hoosianna on adventin yhteisen kokemisen huipentuma. Traditionaalisen kuorosovituksensa ansioista kuoroihmiset taitavat sen stemmat. Mahtinsa laulu saa, kun yleisö tempautuu laulamaan sitä kuoron nosteessa.
Suomessa sitä on laulettu 1800-luvulta lähtien. 1970-luvulle asti se kuului koulujen aamunavauksiin adventtia edeltävänä arkipäivänä. Edelleen sillä on paikkansa adventtina monen koulun ohjelmassa.
Uutiskynnyksen ylittäjä
Sen kesto on kolme ja puoli minuuttia. Alkuperäinen sovitus on ollut käytännössä kiveenhakattu. Siitä ei ole tehty muita merkittäviä sovituksia. Vaikka virsien suosio muuten on viime vuosina kokenut revanssiin, taltiointi-into Hoosiannasta on ollut olematonta, eikä sitä juuri löydy äänitteiltä. Se on elänyt vakaasti livenä, yhteislauluna.
Vuosittain Hoosianna ylittää myös uutiskynnyksen ylen uutisissa.
Auta, pelasta
Hymnin teksti perustuu hepreankieliseen huudahdukseen: oi auta, oi pelasta. Hoosianna – sanaa käytettiin kuitenkin jo varhain myös kuninkaille, Jumalalle ja erikoisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna ylistyshuutona. Hoosianna – huudahdusta käytetään muidenkin hengellisten laulujen teksteissä. Voglerin sävellyksen koko teksti sen sijaan on suoraan evankeliumien kertomaa tilanteesta, jossa Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kansa julisti hoosianna – huudoillaan Hänet kuninkaakseen, Messiaaksi.
Ylistyslaulu Hoosianna
Tuntemattoman kääntäjän suomennos on erinomaisen onnistunut. Se taipuu helposti melodiaan ja rytmiin. Kuoron intro alkaa miesten hoosianna – fanfaarilla, johon naisten liittävät oman pehmeämmän osuutensa. Siitä intoutuu marssi liikkeelle. Sanojen ryhdikkyys melodiarytmissä antaa majesteetillisen riemulaulun raamit laulajille. Tietä valmistetaan Daavidin pojalle! Laulu enteilee nousua ja toistuva Hoosianna alkaa soida avaran linjakkaana. Se avaa sydämen ja kohottaa äänen huikeaan ylistyshuutoon. Tuolla ylistyksen huipulla laulaja viipyisi pitempäänkin, siksi sen kertaus on myös sisäisen virityksen sanelemaa. Sieltä laulu palaa taas alkumarssiin uskoen, että Hän on se, joka tulee Herran nimeen. Loppusoitto kuittaa kokonaisvaltaisen kokemuksen.
Hoosianna ei ole vain traditio, se on ilmiö.
Sen jälkeen on sitten joululaulujen aika vyöryä ja täyttää kirkot, torit ja marketit.
Pirkko Hyttinen, dipl. pianisti
Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n pj
Julkaistu RistinVoitto lehdessä 2012
Äänentoiston vaiheista
Sata vuotta äänellä
Satavuotias helluntaiherätys on edennyt pitkän matkan äänen kuulumisen osalta helluntaisanomaa julistaessaan ajan saatossa. Alkuaikojen pirttikokouksissa puhe- ja lauluääni riitti sellaisenaan. Kokoustilojen ja väkimäärän kasvaessa puhujalla piti olla myös äänenvoimaa, jotta kansa voisi kuulla. Ääneltään kovin hiljaisia ei puhujan paikalla useinkaan nähty. Evankelistat olivatkin muodoltaan kookkaita, vahvoja – äänen resonanssi kohdillaan. Heidän puheensa kantoi kevyesti suurenkin rukoushuoneen takapenkille asti.
Sähköinen toisto itsestäänselvyys
Tänään Keuruun kesäkonferenssin, niin kuin minkä tahansa suurjuhlien, koko ohjelmatoimi perustuu sähköiseen äänentoistoon. Tänä vuonna Keuruulla soi akustisesti ainoastaan soittokunnan Sata lasissa – järven rannalla.
Äänentoisto parhaimmillaan, kun sen olemassaoloa ei huomaa.
Sanonta pitää paikkansa. Konferenssin kokoisessa, laajentuvassa tapahtumassa tarkoituksenmukaisen äänentoiston ylläpitäminen ja kehittäminen on kuitenkin jatkuva haaste. Jatkuva siksi, että yhteiskunnassamme äänitasot nousevat kaiken aikaa. Kaikki haluavat tulla kuulluksi!
Juhannuskonferenssissa Ison-Kirjan kenttää reunustaa nyt jo viisi erikokoista ohjelmatelttaa sekä rekkalava. Ohjelmatoimintaa on kaikissa ja parhaimmillaan yhtäaikaisestikin. Oman lisänsä äänimaailmaan antavat vielä ravitsemusteltat ja Missioteltta – ilman äänentoistoakin. Äänentoisto kun ei kunnioita telttakangasta vaan kantaa rajattomasti ympäristöönsä. Tilanne johtaa helposti ylilyönteihin, jos ei huomioida äänen tunkeutumista myös naapuritelttoihin. Sen aiheuttamaan häirintään on pyrittävä löytämään apuja, jotta kaikilla olisi riittävästi myös ns. äänitilaa. Muuten käy helposti niin, että kaikissa ohjelmatilanteissa vain nostetaan äänenvoimaa ja tuloksena on yhä kasvava kakofonian koko alueelle. Se puolestaan luo rauhattoman ja kestämättömän äänimaailman.
Kehittämisen keinoja
Konferenssitoimikunta on tietoisesti seurannut tilanteen kehittymistä. Tärkeä askel kehittämisen mahdollistamiselle oli Seppo Saranpään tuleminen konferenssin päämiksaajaksi muutama vuosi sitten. Hänen osaamisellaan ja taidoillaan on rakennettu pitkäjänteisesti konferenssin koko alueen äänentoistoa toimivampaan suuntaan. Lisäksi kaikissa ohjelmateltoissa ovat palvelemassa miksaajavastaavat, joiden tehtävänä on ollut hallita äänitasot myös silloin, kun paikalla on vieraileva, musiikkiryhmän oma miksaaja. Miksaajavastaavilla päivittävät käytännön pelisäännöt palaverissaan konferenssin alussa.
Äänivalvojat
Äänivalvojan nimeäminen konferenssin akuutteihin äänitilanteisiin on rakentanut kokonaisuutta ruohonjuuritasolla. Pasi Joensuun jälkeen kentällä on äänivalvojana palvellut Lassi Hyttinen ja hänen kanssaan nyt lisäksi Jarkko Makkonen. Jokavuotisissa raporteissaan he ovat yhdessä miksaajavastaavien kanssa kirjanneet ehdotuksia konferenssin äänimaailman parantamiseksi. Tämän vuoden merkittävä tekijä oli rekan miksaajaryhmän mukaantulo äänentoistovastaavien tiimiin ja yhteisen tekemisen ideaan. Se oli hyvä askel eteenpäin.
Kuulemisen suunta
Koko ison äänentoistotiimin yhteiset ponnistelut ovat pitkällä tähtäimellä näyttäneet suuntaa, joka on toivottavasti ollut jo huomattavissa .
Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta. Sana haastaa myös: Jolla on korvat, se kuulkoon! Kuulon säilyminen on yksi äänentoiston näkökulma.
Pirkko Hyttinen, dipl. pianisti
Helluntaiseurakuntien Musiikki ry:n pj
Julkaistu Ristin Voitto -lehdessä kesä 2012