Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta.”
Seurakunnat alkavat nyt avautua pitkän pandemian jälkeen. Uskaltavatko tai haluavatko ihmiset jo kokoontua yhteen? Miten eri musiikkiryhmät saadaan koottua palvelemaan? Vai onko niin, että pandemian aikana se treeni-ilta onkin täyttynyt muulla hyvällä harrastuksella?
Miten voisimme musiikissa toteuttaa Paavalin ohjetta? Ja miten voisimme osaltamme vaikuttaa niin, että musiikki yhdistää ja tuo sitä yhteyttä, mitä ihmiset tänä päivänä tarvitsevat?
Monissa suurissa seurakunnissa musiikki toimii hyvin, on paljon muusikoita ja musiikin ammattilaisia, jotka tuovat osaamista ja monipuolisuutta seurakuntaan.
Tapasin muutamia eri-ikäisiä seurakuntamuusikoita, ja pohdimme yhdessä musiikin monimuotoisuutta ja monipuolisuutta seurakunnassa. Tästä tulikin varsin mielenkiintoista pohdintaa.
Muusikoilla on jo tarve ja halu päästä taas palvelemaan Jumalaa ja seurakuntaa. Nyt on ollut aikaa ajatuksille.
Monien mielestä nyt pitäisi seurakunnissa jo jättää taakse eipäs juupas- keskustelu eri musiikkityylien paremmuudesta . Tärkeätä olisi, että osattaisiin kohdentaa musiikki palvelemaan tilaisuuksien luonnetta ja kohdeyleisöä.
Todettiin, että musiikki avaa sydämet, mutta se voi myös tehokkaasti sulkea mielemme ottamasta vastaan Jumalan hyvyyttä.
Takavuosina juhannuskonferensseissa oli erillinen ylitysteltta, joka oli niin suosittu että sinne jonotettiin. Moni koki, että oli koko juhlan parasta antia kun sai ylistää Jumalaa Pyhän Hengen läsnäolossa. Sitten ylistysteltta sellaisenaan lopetettiin ja ylistysbiisit tuotiin isoon telttaan. Moni koki, että tämä ei toiminut. Ylistyslaulu yhteislauluna ei vaan toimi, näin kommentoitiin.
Moni virsi tai muu hengellinen laulu on sisällöltään ylistyslaulu. Monissa seurakunnissa on otettu kokouksiin mukaan uusia ylityslauluja pelkästään siksi, että ne ovat kivoja tai siksi että nuorillakin olisi jotain laulettavaa. Tuloksena on voinut olla huonoa ylistystä ja kelvottomia yhteislauluja. Myös näitä kokemuksia tuli ilmi. Toisinkin voi toki käydä.
Esiin nousi myös näkemys, että musiikilliset kiistat ovat oireilua syvemmistä ongelmista seurakunnassa. Pintapuolisiin asioihin on kyllä helppo tarttua, kun pitäisi pureutua juurisyihin.
Eräs muusikko kertoi, että hän uskoo Jumalan antavan taas jonkun suuren musiikillisen ilmiön kuten Jippii tai Joy olivat aikoinaan ja että Jumala luo aikataulunsa mukaan uutta ajallaan.
Musiikki on sekä taitoa että yhteistä tunteiden tulkintaa. Hengellinen musiikki on parhaimmillaan yhteistä rukousta, ylistystä ja palvontaa, joka koskettaa. Kuten hiljattain Tampere-talon täydelle yleisölle esitetty Verdin Requiem alkoi ja päättyi rukoukseen. Messun libretto on paljolti rukousta. Satapäinen kuoro ja solistit yhdessä ylistivät Jumalaa: ”Muista, kallis Jeesus, että olen sinun elämäsi syy. Sinä etsit minua väsyneenä, lunastit minut ristillä…”
Markku Sandberg
Kirjoittaja on dir.mus. ja HSMry:n puheenjohtaja
Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto-lehdessä 43/2021 Näkökulma-artikkelina