Äänentoisto on tärkeä elementti seurakuntakuvioissa. Ääni ja sen toisto ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Ihmisen tuottama ääni puheena tai musiikkina on rajallinen eikä aina kuulu toivotulla tavalla kuulijakunnalle. Sen vahvistaminen tavalla tai toisella on ollut välttämättömyys kautta aikojen.
Luonnon toisto
Alkumotto voisi olla: Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan. Varhaisin äänentoiston muoto lienee ollut kaiku.
Roomalaiset rakensivat amfiteattereita ja Jeesus puhui kansanjoukolle veneestä. Vuosisatoja sitten rakennettujen kirkkojen ja katedraalien akustiikassa tila täyttyi luomuäänellä.
Herätyksemme alkuaikoina äänentoisto oli harvinaista. Edellytyksenä tulla julistajaksi tarvittiin vahva ja resonoiva ääni. Vaatimattomissa kokoustiloissa ääntä korottamalla saatiin puheen ydinkohdat kuulumaan aina perälle asti. Voi olla, että herätyksellemme ominainen laulava puhetapa on peräisin samasta tarpeesta.
Sähkö ja ääni
60-luvulla yleistyi äänentoistolaitteiden hankinta seurakuntiin, aluksi vain vahvistamaan puhetta. Sähkö oli tullut äänen ja toiston väliin. Monia julistajia se hämmensi, koska oli totuttu hoitamaan puhuminen ilman apuja. Äänen korottaminen – varsinkin runsaasti käytettynä – rasittikin sitten usein sen ajan kuulijan korvia.
Musiikissa ei alkuaikoina äänentoistoa juuri käytetty. Laulajien ja soittajien innoittuneet äänivarat riittivät kuulijoille. Hiljennyttiin kuuntelemaan. Sähköisten soitinten myötä piti sitten vahvistaa laulukin.
Ajan kuluessa kirkkojen ja salien rakentamisessa akustisten ominaisuuksien huomioon ottamista ei sen sijaan koettu enää niin tärkeänä. Sen oletettiin hoituvan tekniikan avulla.
Mahdollisuudet ja haasteet
Vähitellen laitteet kehittyivät. Yksinkertaisista, on-off nappulalla toimivista pikkulaatikkomalleista, siirryttiin miksauspöytiin. Mahdollisuudet kasvoivat. Ääntä voitiin muokata muotoon jos toiseenkin. Musiikin äänentoistosta tuli samalla monimutkaisempaa. Alkuperäisestä äänestä kuultiin enemmän ja vähemmän muuttunut toisto. Tuli parempi tai sitten ei.
Laitearsenaalin jatkaessa kehityskulkuaan, niiden hallinta oli asettamassa yhä enemmän haasteita käyttäjilleen. Seurakuntien äänentoistoon on kuitenkin onneksi löytynyt sitkeitä puurtajia, jotka ovat jaksaneet perehtyä miksauspöytien salaisuuksiin ja toimintakuvioihin. Tärkeäksi osaksi miksaajan työtä on tullut myös välttämättömyys oman musiikkimaailmansa ohella oppia tuntemaan monenlaista musiikkia. On tiedettävä, millaisen kuulokuvan lavalla olevat muusikot haluavat tarjota kuultavaksi. Sen löytymiseen tarvitaan korvaa ja kompromisseja, joita tekniikka sitten palvelee.
Samalla kuvioihin on tullut lisäelementtejä. Kuulokuvan rinnalle on noussut tarve kokea musiikki myös fyysisesti.
Äänentoisto on monipuolinen prosessi, jossa ovat mukana ihmiset, laitteet ja fysiikan lait. Mielekäs, täysipainoinen musiikkikuva syntyy monista osatekijöistä.
Avuntarvetta
Äänentoiston tulos muodostaa suuren osa seurakunnassa koettavasta ilmapiiristä. Asian hoitaminen voi kuitenkin olla haastava. Jo laitehankinnat tuottavat seurakuntien päättäjille päänvaivaa. Valikoima on valtava ja hinnakastakin. Ehdotuksia ja mielipiteitä laitteista riittää. Tarkoituksenmukaisen paketin löytäminen ei aina ole helppoa.
HSM ry on nyt rakentamassa seurakuntien avuksi äänentoistotiimiä, joka on valmis avustamaan niin laitehankinnoissa kuin koulutuksessakin. Tiimiä vetää Jarkko Makkonen. Koulutustapahtuma pidetään syyskuussa Lohjalla.
Pirkko Hyttinen
Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n puh.joht.
Jk. Konferenssitilanteessa Jeesuksen käyttämä järvimalli voisi olla kokeilemisen arvoinen.
Julkaistu Ristin Voitto lehdessä