Matka musiikkielämyksestä hengelliseen lauluun voi tänään olla pitkäkin. Matka voi jäädä myös kesken, jolloin laulussa oleva hengellinen viesti jää tavoittamatta.
Kun tilaisuudessa valitaan jokin laulu laulettavaksi, nähdään se ensin rivinä nuotteja viivastoon ripustettuna. Niiden alla on sanoja, runoa muutaman säkeen verran. Tuttu laulu, todetaan, helppo ja selkeä – lauletaan tämä! Laulu lähtee soimaan, mutta sanat kulkevat sävelen mukana pelkkänä tavujonona. Lauluun kätketty ajatus ei lähdekään avautumaan. Miksi?
Musiikki ja sanat eriparia
Laulua ympäröivä musiikki tai esitystapa voi herättää toisenlaisia mielikuvia kuin siinä oleva teksti. Tekstin elintila supistuu. Toisinaan voidaan kuulla päällimmäisenä erilaisia musiikillisia korostuksia, jotka valtaavat kuulokuvan. Rutiinikin voi sammuttaa viestin. Matka hengellisen laulun ytimeen ei olekaan itsestäänselvyys.
Laulu saa usein musiikillisen olomuotonsa virren, valssin, kantrin, popin, bluesin, rockin ym. viitoittamana. Monelle on syntynyt mielityylilaji, joka saa sydämen sykkimään muita suloisemmin. Joskus arvotamme näitä – mielestämme hengellisen vaikuttavuutensa mukaan – eri tasoille. Kokemuksemme voi olla niin syvä ja todellinen.
Musiikki avaa maailmansa ja jättää jäljen
Millaisen maailman musiikki avaa? Entä millaiselle maailmalle ihminen avaa mielensä? Puhutaan paljon musiikin suggeroivastakin vaikutuksesta. Musiikin maailma lienee siinä olevan sanomansa näköinen maailma. Mitä siis jää jäljelle kun musiikki taukoaa?
Musiikki on kuitenkin musiikkia. Se on Jumalan luoma ihmeellinen väline ihmisen iloksi, lohdutukseksi, jopa terveydeksi. Sillä on välitön ulottuvuus ihmisen herkimpiin keskuksiin. Se painuu syvälle sinne, missä ihmisen oma historia elää ja uinuu.
Musiikki jättää ihmiseen jäljen. Jäljen, johon senhetkinen kokemus ja elämäntilanne hitsautuvat.
Hengellisen laulun elämä
kulkee ketjussa: laulun tekijä, laulun laulaja, laulun kuulija. Jokainen lenkki on tärkeä. Laulun tekeminen on jo sinänsä eheyttävä kokemus tekijälleen. Usein siinä ilmaistaan itselle tärkeää tai ennen kokematonta löytöä Jumalan maailmoista. Laulun laulaja voi osaltaan samaistua tähän ja elää se omakohtaisesti laulaessaan. Kuulijalle tarjoutuu sama mahdollisuus – Jumalan kosketuksen osallisuus. Tämän prosessin tekee eläväksi suvereenilla tavallaan Pyhä Henki. Koko ketju on riippuvainen Hänestä ja se pitää nöyränä.
Pyhä Henki – Kristuksen kirkastaja
Pyhä Henki päivittää hengellisessä laulussa olevan sanoman ihmisen sydämelle. Mitä sanottavaa laululla sitten on, minkä Hän kirkastaisi? Hengellisen laulun sanoituksissa on kautta aikojen etsitty suuntaa ja fokusta. Henkiin ovat jääneet paljolti juuri iankaikkisen näkökulman ajattomasti löytäneet laulut. 1500-luvulla Martti Luther peräsi laulun sanojen raamatullisuutta. David Pets puhui puolestaan Tampereen Talvipäivillä ansiokkaasti hengellisen musiikin olevaisuudesta. Pets vastuutti seurakunnan johtoa puntaroimaan laulujen sanoituksia. Hengellisen laulun runsaudessa löytyy myös tänään paljon sanoman hampaattomuutta ja konsensusta. Petsin ajatus lienee aiheellinen.
Sanomasta lähtee laulu
”Enkelit ensin paimenille lauloi.” Kristus oli syntynyt maailmaan! ”Sielusta sieluhun kaiku soi…”
Näin lähti Jumalan valmistama pelastussanoma vyörymään musiikin myötä tuleville sukupolville maailman ääriin. Sen kaikua on riittänyt jo pari tuhatta vuotta. Hengellisen laulun matka jatkuu.
”…Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi!”
Pirkko Hyttinenmus.opett., dipl.pianisti
Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n puh.joht.
Artikkeli julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 49/2009